Taas on lauantai ja ihmiset lottoavat ja totoavat saadakseen lisää maallista mammonaa. Jotkut pyytävät jopa iltarukouksessa itselleen jättipottia. Itse en ole koskaan ollut kiiltävän perään, joten olen rukoillut itselleni läninnä asioita, joita eivät koit syö eikä ruoste raiskaa.

Kerran rukoillessani huomasin, että rukoilen vain itselleni ja mieleeni tulivat sanat; rukoilkaa niiden puolesta, joiden puolesta muut eivät rukoile.  Ja niinpä eräänä lauantai-iltapäivänä hoksasin yhdistää rukouksen ja loton.  Syntyi kestorukouslotto.  Ideana on, että kupongille tulee 7 henkilön nimet, joiden puolesta rukoilen. Yhden rukouksen kesto on kymmenen viikkoa.  Kun kymmenen viikkoa on kulunut niin kupongille voidaan ottaa uusi henkilö, mikäli joku aikaisemmista on saanut rukousvastauksen.

Tammikuun lopulla minulla ja Taivaan Isällä oli arkisten asioiden seurantapalaveri ja agendalla oli kestorukouslotto.  Yhdessä todettiin, että systeemi on hyvä sillä ensiksikin; yhden rukouksen kesto on 10 viikkoa ja toiseksi; loppuviikolla Taivaassa on ruuhkaa. Lauantaina rukoilevat lottoajat ja raviveikkaajat.  Sunnuntaina jonossa ovat puolestaan krapulaiset ja kuudennen käskyn rikkojat.  Kun viikolla on hiljaisempaa niin kupongin voi ottaa esiin ja tutkia kestorukoilijoita.

Kun aikanaan ideoin lottorukousta, niin kerroin asiasta vaimolleni. Vaimo joka yleensä pitää salassapidettävät asiat meidän välisinämme vihjaisi systeemistä sukulaisilleen. Hetkessä puhelin soi ja 7 henkilön nimet olivat kupongilla. Ja pian alkoi tapahtua; nuoriso valmistui ammatteihin ja maistereiksi, laitakaupungilta muutettiin keskustaan, pitkiltä sairauslomilta palattiin työelämään, eläkeputkeen päästiin,  suku lisäsi lisääntymistään, eräskin koki melkein raamatullisen Saaran kohtalon, odotti lasta vaikkei hänen pitänyt koskaan lasta saadakkaan. Sukujuhlille ilmestyi uusia kasvoja ja juhlilla esiteltiin uusia tyttö- ja poikaystäviä. Sormiin ilmestyi kihlasormuksia ja kesähäitä on varmaan luvassa ainakin täksi vuodeksi. Ja jo kolmen kupongin jälkeen suku julisti köyhyyden ja kurjuuden päättyneen ikuisiksi ajoiksi. Kaikki nämä ja muut ihmeelliset asiat todistavat, että systeemi toimii.

 

Helmikuussa minulla ja Taivaan Isällä ei olekaan seurantapalaveria, sillä Herra pitää minulle kehityskeskustelun.  Hieman minua jännittää tämä, koska kehityskeskustelussa on mahdollisuus sanoa, mitä osapuolet toisistaan ajattelevat.  Osittain tiedän Herran ajatukset minusta, Luojan aputyömiehestä, joka keväisin teen pienen pojan lailla puroja, jotta kevätjäät sulaisivat nopeammin.  Minun palautteeni keskittyy maailman luomiseen, lähinnä maiden ja maanosien sijaintiin. Kysyn esim. miksi Suomesta on niin pitkä matka joka paikkaan, että Taivaskin tuntuu lähemmältä.

Kestorukouslottokupongin laatiminen on tarkkaa puuhaa, koska siihen liittyy vastuuta.