Olen itse v-mäinen varsinais-suomalainen ja vaimoni komia pohjalainen, mutta on meillä sentään yksi yhteinen piirre, nimittäin taipumus ylipainoon.

Lisäksi molemmilla meillä tämä taipumus on sukuvikana - eli niin kuin nykyisin sanotaan lihavuus on geeneissä.  Itselläni se ilmenee siten, että minulla paino nousee puolikiloa pelkästään ruokatarjouksia lukiessa.  Ja vaikka minun rakas appiukkoni kuinka yritti laihduttaa itseään Teno-joen lohella, niin paino ei pudonnut, mutta lihoaminen hidastui.

Olemme läpikäyneet kaikki ruokavaliot ja dietit, jotkut jopa yhtä aikaa, muttei niistä ole ollut apua.  Yhdessä totesimme, että kyllä meillä tietoa ja taitoa on asiasta, mutta puuttuu motivaatio ja oikea asenne.

No päätettiin pistää asenteemme kuntoon.  Kun kävimme Halikon Prismassa huomasimme, että lauantaiaamuisin siellä kävi vielä lihvampia ihmisiä kuin me.  Motivaatiota löytyi, kun pongasimme muutaman tosi tukevan ja sanoimme; katso, haluaisitko olla tollainen ja aina sama vastaus; ei.

Kun sitten syrjäsilmällä katsoimme, että mitähän nämä tukevat ihmiset oikein syövät, niin havaitsimme, että ostoiskärrystä löytyivät siiderit, sipsit, coca-colat, sika-nautaa, laskiaispullat jne.  Yhdestä suusta totesimme, että jos ihmiset ostaisivat ruokakaupasta vain minkä tarvitsevat, niin eipä siellä kärrynpohjalla paljoa olisi.

Pienen hiljaisuuden jälkeen vaimoni sanoi, että koska kauppa jo säätelee oluen ja tupakan ostoa, niin säätelyä pitäisi laajentaa myös ruokaan.  Paras tapa olisi valistus. Valistus tapahtuisi siten, että kassojen jälkeen olisi sturm-und-gang joukot, jotka tutkisivat ostokset.  Jos ylilihavilta löytyisi ryynimakkaraa, ranskanperunaa ja muuta epätervellistä, niin katsastusjoukot nöyryyttäisivät ja häpäisisivät asiakkaan kovaäänisesti muiden edessä ja keräisivät epäterveellisen ruoan pois.  Ja lihava asiakas lähetettäisiin uudelleen ostokselle niin kauan, että ostaminen luistaa. Normaalipainoiset ja laihat saisivat ostaa mitä vaan.

Hyväksyin perusajatuksen kansanterveyden nimissä, tosin vienosti  vastustaen ihmisten nöyryyttämistä.  Jätin yritykseni sikseen ja jatkoin; meidän sukujuhlissa pitäisi siis kaikkein laihin lähettää ostoksille, jotta juhlapöydässä olisi edes jotain, koska meille kummallekkaan ei myytäisi juhlaruokaa. Ja asioidessamme Alkossa kassa sanoisi, ettei teille myydä kuin kevytkossua ja sitä heillä ei ole.

Säätely koskisi myös kioskeja. Kun lihava henkilö tilaisi pari käristemakkaraa limulla, niin myyjän olisi ilmoitettava, ettei sinulle myydä kuin salaattia.  Tietysti lihavat piileksisivät kioskin kulmilla ja nähtyään laihan pyytäisivät tuomaan makkaraperunat, koska helle ei niitä myydä.

Vaikka tämä keskenäinen ajatustenvaihto olikin pelkkää huumoria, ja toimenpiteet kohdistuisi lähinnä meihin kahteen ylilihavaan, niin kuitenkin minä, joka olen meistä kahdesta se totisempi aloin ajatella;  jos kuitenkin tulisi jonkinlainen säännöstely niin.... ja salassa vaimoltani hiljaa päätin, että pudotan painoani 32 kg, jolloin olen normaalipainoinen ja lopetan alkoholin ja tupakan trokaamisen Viipurista ja Tallinnasta ja siirryn välittämään ruokaa niille, joille sitä ei myytäisi.

Jos ruokasäännöstely tulee voimaan joudumme ostamaan meidän perheen joulumakkarat mustastapörssistä.

Voitaisiko takavarikoituja ostoksia hyödyntää.