Jalkapallo on laji, jota seurasin poikasena sen verran, että tiesin Arsenalin ja Nottighamin olevan hyviä joukkueita siihen aikaan. Suomessa hyvä joukkue taisi olla HIFK. Itse en koskaan pelannut, en edes kuulunut seuraan, enkä käynyt otteluita katsomassa.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt kuinka suuri urheilulaji jalkapallo - tämä köyhien poikien peli - maailmalla on.

Minulle sattui yhdessä elämänvaiheessa melkoinen onni, pääsin töihin erääseen vastaanottokeskukseen. Kulttuureita ja erilaisia ihmisiä oli paljon, niin kuin asiaan kuuluukin. Oli erilaisia tapoja aterioida, rukoilla, olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, kaikki tämä oli rikkautta.  Oli yksi asia joka yhdisti somalit, kurdit, afgaanit ja kaikki muut. Miehet pelasivat yhdessä jalkapalloa ja naiset olivat katsomossa.  Vaikka pojat ja miehet olivat kuinka sairaina sängynpohjalla eivätkä voineet osallistua työtoimintaan, niin kuultuaan sanan jalkapallo ihmeparantuminen oli tapahtunut ja kaveri täysin pelikunnossa.

Muistan kuinka kerran naapurikaupungin somaliyhteisö kutsui meidän somaalit pelaamaan jalkapalloa.  Oli siinä vääntämistä, että saimme matkaan vain somalit ja muut revittyä ulos autoista. Kaikki olisivat halunneet mukaan matkaan. Ja kun palasimme niin keskuksen ympäristö oli kuin taistelutanner.  Kotiinjääneet olivat raivoissaan tuhonneet, repineet ja siirreelleet tavaroita ympäriinsä ( vahingot silti kovin pienet jälkiin verrattuna ).  Kokemukset näistä meidän "kansainvälisistä" jalkapallo-otteluista saivat minut seuraamaan lajia aivan uusin silmin.  Vaikka lajiin liittyy aggressioita ja tunteita niin uskon silti jalkapallon olevan maailmanlaajuisesti enemmän ihmisiä yhdistävä kuin hajoittava elementti.

Kun uudelleen tutustuin - toiselta kantilta - jalkapalloon, opin paitsi lajista myös ihmiselämästä, kaveruudesta ja oppimisesta melkoisesti. Kun ensimmäinen lapsenlapseni oli ensimmäisellä luokalla niin hän kävi joskus viikonloppuisin meillä. Hain hänet perjantaina koulun jälkeen ja vein sunnuntaina - yleensä kun viimeinen jalkapallo-ottelu oli katsottu - kotiin.  Koululainen oli kiinnostunut kaikesta urheilusta ja tiesi niistä paljon enemmän kuin minä.  Eräänä lauantaina tutkimme tietokoneelta englanninliigan tuloksia ja huomasimme, että tietokoneella on mahdollisuus pelata englanninliigan fantasy gamea. Peli on ilmainen mielikuvituspeli, jokainen muodostaa joukkueen oikeista pelaajista, leikkirahaa on käytettävissä pelaajiin tietty määrä ja pisteitä saa siitä kuinka pelaajat todellisuudessa pelaavat.  Peli on hyvin suosittu - ympäri maailmaa yli kaksi miljoonaa joukkuetta ja suomalaiset ovat hyviä tässä.

Tein itselleni joukkueen.  Nuorimies teki myös joukkueen, tosin hänen kohdallaan piti pistää mutkat suoriksi, mm. salakäyttää mummin sähkpostiosoitetta, jotta homma etenee.  Muistan kuinka alku takkuili.  Molempien joukkueet hävisivät.  Molempien mieli oli apea viikonlopun jälkeen kuin vein kaveria kotiin tappion jälkeen.  Yhdessä totesimme, että onhan tilanteessa otettava huomioon, että hänen vastustajansa ovat aikuisia.  Muutaman tappion jälkeen poika oppi ja hänestä tuli hetkessä parempi kuin minä ja tuhannet muut. Hän muisti ja osasi kaikki pelaajat ja ottelut ja saavutti voiton toisensa jälkeen.  Sivusta seuraten opin, kuinka tärkeää on sitkeys, tavoitteellisuus ja itseensä uskominen.  Jäimme koukkuun tähän fantasy peliin ja pelaamme sitä sitä vielä tänä päivänä.

Seuraava askel jalkapallossa oli se kun aktiivisesti seurasimme MM ja EM jalkapalloa.  Kerran kun ei ollut paljoa tekemistä, niin nuorimies ehdotti minulle, että kehitetään oma noppajalkapallokisa. Automaattisesti parhaat maajoukkueet pääsevät mukaan ja nopalla arvotaan karttakirjassa olevista lipuista  tietty määrä joukkueita kuukausittain pelattavaan turnaukseen ja kuukausivoittajien finaali olisi joulukuussa.  Näin oli lukkoonlyöty, että tapaamme toisemme ainakin kerran kuukaudessa.

Ensimmäisen noppakisan pelasimme 2008 ja toisen pelaamme tänä vuonna eli meidän kisamme ovat kuten oikeat MM-kisat neljän vuoden välein.  Aika menee nopeasti ja neljässä vuodessa huomaa nuoren huiman kasvun ja edistyksen.  Nopalla heitetään isäntämaa, voi olla esimerkiksi Oman. Sitten mukana olevat joukkueet vastakkain, jos tulee 1 tai 2 niin kotijoukkue voittaa , 3 tai 4 tasapeli, 5 tai 6 vierasjoukkue voittaa. Ei ole helppoa lyhyesti selittää pelin yksityiskohtia , eikä se ole tärkeätäkään, joka tapauksessa 2008 meidän noppakisat voitti Venäjä.  Minulle homman teki raskaaksi se, että juniori oli sitä mieltä, että meidän noppakisat pidetään klo 18.00 isäntämaan paikallista aikaa.  Tämä tarkoitti, että heitimme noppaa joskus aamuyön tunteina riippuen aikavyöhykkeestä missä isäntämaa sijaitsi, mutta sepä tekikin yhteisestä kokemuksesta eksoottisemman.  2012 kisoissamme tammikuulta pääsi jatkoon Italia, helmikuu on vielä pelaamatta, saapi nähdä kuka vie finaalin joulukuussa.

Yhdessä vaiheessa juniori ehdotti, että käymme jokaisen veikkausliigajoukkueen kotiottelussa, jotta nähdään niiden urheilukentät.  Tuli käytyä Turussa, Helsingissä,  Espoossa, Lahdessa, Valkeakoskella... mutta monta kenttää on vielä näkemättä.  Hienoja yhteisiä hetkiä ovat olleet myös maajoukkueen ottelut Helsingissä, huippuna  Suomi-Venäjä EM-karsinta, jossa tuhannet venäläiset tunteella lauloivat kansallislaulunsa ja samoin suomalaiset.  Nuorimies käpertyi kylkeeni venäläisten taivoisasti kannustaen:

 

                    Россйя й только бобеда!!!