Ihminen on tapojensa orja. Kun aamukahvit on juotu niin alan tehdä kauppalappua ja kysyn vaimoltani; mitä sinulle tuodaan kaupasta.  Omat ostokseni olen jo listannut.  En koskaan kysy, että mitä me ostamme kaupasta, silla olemme jo usean vuoden ajan syöneet eri ruokaa.  Olen itseltäni usein kysynyt, mistä tämä käytäntö johtuu ja aina saanut itseltäni saman vastauksen... Matti Mää:n tempoilevista ruokarutiineista. Vuoden aikana minulla on käytössä useita ruokavalioita ja diettejä.

Lapsuuteni elin luontaistaloudessa. Oli peruna- ja kasvimaat marjapensaat ja omenapuut, pidettiin sikaa ja kanoja. Kotiruoka muodostui tältä pohjalta.  Kouluruokailu oli sen aikaista kouluruokaa, leivät ja maito kotoa, puuro tai keitto koulusta. Kouluruokailu on hyvä järjestelmä.

Nuoressa avioliitossa ruoan määritteli ensi sijaisesti taloudellisuus.  Syötiin kotona, ei ulkona.  Ostettiin ale-tuotteita ja sellaisia määriä, että saimme pakastamalla hyötyä.  Perheessämme olikin sanonta, että kun isä tekee ruokaa, niin se on perunat alla ja sipatti päällä.  Tein kotiruokaa, mutta en ollut ruoanlaiton ihme.

Nykyinen ruoanlaittoharrastukseni alkoi ollessani työssä Viipurissa.  Työnantajallani oli Viipurissa ravintoloita, joissa tarjottiin suomalaista ruokaa.  Ravintoloiden suosio oli suuri, jopa niin suuri, että kun keittiöhenkilökunta oli jo lopettanut työpäivänsä saapui juhlatuulella olevia ryhmiä, jotka halusivat ruokaa. Emme myyneet ei-oota.  Menin keittiöön ja valmistin  ruoat yöjuhlijoille.  Kiinnostuin ruoanlaitosta yhä enemmän. Aluksi harrastin pussikeittoja, pääruoaksi ranskalaisia ja lihaa sekä lisäksi joku jälkiruoka. En ollut tyytyväinen itseeni.  Piti enemmän valmistaa itse, ruoan piti olla gourmettia, vaatimaton iltapala oli kolmen ruokalajin illallinen - muut illalliset olivat viisi ruokalajia.  Ruokajuomat aina tyylin mukaan.  Kokin parhaat kaverit olivat voi, kerma ja konjakki.

Ruoanlaittotaidosta oli paljon hyötyä viinatehtailijana Venäjällä.  Lähimmät kelvolliset ravintolat sijaitsivat joko Pietarissa tai Moskovassa, kumpaankin matkaa yli 450 km.  Viinatehtaan käynnistysprosessi oli vaativa homma ja jatkuvasti tehtaalla vieraili kahden vuoden ajan suomalaisia asiantuntijoita.  Koska ravintoloita ei ollut valmistin ruoan itse Suomesta tuoduista raaka-aineista. Taito karttui ja ruokalajit hienostuivat ja ruoanlaittoa riitti illasta iltaan. Oli pitkät pöydät ja kristallit.

Kun palasin vaimon kanssa suomeen, niin gourmet-ruokailu jatkui.  Oli hienot juomat ja hienot ruoat, oli snapsilaulut ja ooppera-aariat.  Syötiin ravut, sorsat, vorschmahit, ja lähes kaikki, mitä mitä maailman keittokirjat sisältävät.

Tässä menossa paino nousi, selkä meni juntturaan, fysiikkani heikkeni selvästi.  Ei muuta kuin äkkijarrtus ja suunta päinvastoin.  Ruoka yksinkertaistui.  Kaurapuuro oli suurta herkkua, tonnikala ja broilerinkoivet jo suurta yleellisyyttä.   Kun vaimoni söi terveellistä kotiruokaa, minä söin omaa "terveysruokaa". Paino putosi 32 kg. Kun elämäntilanteeni muuttui, niin siirryin taas terveysruoistani ei niin terveellisiin ruokiin.  Grillimakkarat, runsaat voileivät, pastat maistuivat.  Vaimoni jatkoi omalla ruokavaliollaan.

Maailma muuttui, vaimoni siirtyi hiilihydraattitietoisten joukkoon.  Minä pidin koko touhua järjettömänä ja jatkoin omaa linjaani.  Kun olin saavuttamassa taas kerran uuden ylipainoennätyksen ymmärsin, että ruokaan ja ruokailuun on tultava muutos.

 Seurasin vaimoani, joka toteutti jalostamaansa karppausohjelmaa. Asia näytti kiinnostavalta ja toimivalta. Koska olin usean vuoden aikana syönyt eri ruokaa kuin vaimoni, tuntui luonnottomalta, että söisimme samaa ruokaa.  Parin päivän jälkeen siirryinkin jo omaan ruokavalioon.  Vaikka en tiedä mitä syön ja kuinka paljon ensi kesänä, niin on vakavuudella tunnustettava, että tämän vuoden alussa olen eri henkilö kuin viime vuonna.

Kukapa olisi uskonut, että Matti Mää kirjoittaa kotisivujaan, käy facebookissa ja noudattaa keräilijä-metsästäjän ruokavaliota.

Eikö elämä ole ihmeellistä?

                 

                 Ruoassa on hyvät ja huonot puolensa.